Sokkoretki 17.8.2018
Perjantaina, 17. elokuuta, joukko iloisia eläkkeensaajia kokoontui vanhalle linja-autoasemalle jännittynein mielin. Mitä mahtaa olla edessä, kun olimme menossa sokkoretkelle.
Porukkaa oli tullut niin paljon, että kaikki eivät mahtuneet linja-autoon. Oli haettava pari henkilöautoa avuksi.
Matkavastaava, Pentti, siinä ehdotteli, että mennään Tuurin kyläkauppaan, mutta sitten autoon nousi matkaopas, Juhani, ja auton nokka kääntyi Makkaraojan risteyksestä kohti Kurua.
Ensimmäinen etappi oli Kurun kirkko, jonka pihassa vain poikkesimme ja jatkoimme matkaa edelleen.
Tienviitassa luki Sulku, kun käännyttiin kylätielle. Tie oli mutkaista ja pölyistä, mutta maisemat kauniita. Periltä löytyi Väisäsen kivityöliike, jonka omistaja esitteli jykeviä kivikalusteita, kelloja, patsaita, hautamuistomerkkejä ja kaunista pallokiveä, Pirkanmaan maakuntakiveä.
Siellä vierähti tovi ja rupesi jo kahvihammasta kivistämään niin, että oli pakko poiketa Mutalan Helmeen juomaan pullakahvit. Päälle täytyi saada suu makeaksi, joten ei kun Suklaatilalle maistelemaan suklaita ja ostelemaan tuliaisia.
Aikaa oli kulunut jo niin paljon, että Lauri Viidan maisemat Pispalassa oli jätettävä väliin ja matka jatkui Hatanpään arboretumiin. Ihailimme ruusujenpuistoa, Pyhäjärven rantoja niemineen ja lahtineen, huvimajoja ja kaarisiltoja. Olisi mennyt koko päivä näitä katsellessa, mutta nyt jo nälkä kurni vatsassa.
Ruoka odotti meitä Vapriikissa, Tammerkosken kyljessä. Vatsat täynnä kiertelimme museoita ja näyttelytiloja. Postimuseo, jääkiekkomuseo, Tampere 1918, Marilyn Monroe… paljon oli katsottavaa.
Sitten olikin vain yksi kohde jäljellä, Teiskon viinitila. Maistelimme viinejä ja lähti sieltä pullo poikineen mukaankin. Tilan tytöt tulivat vilkuttamaan, kun lähdimme kotia kohti.
Kiitos matkasta Pentille ja Juhanille! Näin tuli Näsijärven ympäriajo suoritetuksi.
Anja Lehtola
